Tunnetaidot ja Sosiaalipedagogiikka syrjäytymisen ehkäisyssä

 

 

Olen Päivi Myllykangas, viiden lapsen äiti, monen alan yksityisyrittäjä ja Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisopiskelija Kokkolasta. Minulla on laaja-alainen kokemus psykososiaalisesta ammattityöstä ja olen kouluttautunut erikoisalueisiin useilla eri koulutuksilla Olen jo vuosikymmenet työskennellyt lasten ja nuorten kanssa erilaisten kehittämishankkeiden ja myös vapaaehtoistoiminnan saralla. Kehittämishankkeissa olen nimenomaan nostanut esille tunnetaitojen ja tunneälyn merkityksen ja tutkinut niiden merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä.  Olen myös pitkään jo tutkinut syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvää kirjallisuutta ja opiskellut Kuopion Yliopistossa Sosiaalipedagogiikkaa, jossa pureudutaan nimenomaan tähän syrjäytymisen ongelmaan yksilön ja yhteiskunnan näkökulmalta.

Syrjäytymisen ennaltaehkäisy on aina ajankohtainen aihe. Asia nousi itselleni uudestaan pintaan, kun törmäsin sosiaalisessa mediassa Good Will Biker- hankkeeseen ja keskustelin asiasta hankkeeseen kuuluvan henkilön kanssa. Päätin lähteä hankkeeseen mukaan omalla panoksellani asiantuntijana. Seuraavassa artikkelissa käsittelen syrjäytymisen problematiikkaa sekä yhteiskunnalliselta että yksilön näkökulmalta ja miten kiusaaminen vaikuttaa lapseen ja nuoreen pitkälle aikuisikään saakka, jos siihen ei puututa ajoissa. Joissain tapauksissa voi kiusatusta tulla kiusaajia ja pahimmassa tapauksissa voi johtaa jopa rikolliselle tielle. 

Ennen kuin lähden käytännön tasolla pohtimaan aihetta, on syytä tarkastella asiaa Sosiaalipedagogiikan taustateorian kannalta ja selittää muutamia käsitteitä, jotka liittyvät syrjäytymisen prosessiin.

Sosiaalipedagogiikalla tarkoitetaan:

–       yhteisöllisyyttä, ihminen yhteisön jäsenenä, osallisuutta

–       dialogisuutta ja aitoa kohtaamista, välittämistä

–       toiminnallisuutta ja elämyksellisyyttä

Kun puhutaan sosiaalisuudesta, sillä tarkoitetaan: "Yhteiskunnallista", "Ihmisten yhteiselämää, keskinäistä vuorovaikutusta" ja "Solidaarisuutta, huono-osaisten auttamista".

Syrjäytymisellä tarkoitetaan

• kiinnittymättömyyttä elämisen laadun ja elämän-hallinnan kannalta merkityksellisiin yhteiskunnan toimintajärjestelmiin ja yhteisöihin ja toimeentuloa.
• Yhteenkuulumista ja inhimillistä kasvua ylläpitävien yhteiskunnan toimintajärjestelmien ja yhteisöjen ulkopuolelle joutumista
• suhteellisen pysyvää osattomuutta riittävästä toimeentulosta, koulutuksesta, työstä, yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja / tai tyydyttävistä ihmissuhteista.

NUORUUSIÄN SYRJÄYTYMISEN "RISKITEKIJÄT" VOIDAAN KITEYTTÄÄ ALLA OLEVIIAN ASIOIHIN  

q  Epävakaat kotiolot

q   Kouluvaikeudet ja heikko koulumenestys, koulukiusaaminen

q   Koulutushaluttomuus

q   Kypsymätön ammatinvalinta

q   Lyhytjänteinen elämänsuunnittelu

q   Runsas päihteiden käyttö ja häiriköinti

q   Heikot tunnetaidot

Lapsuus ja nuoruusikä ovat kaikella tavalla herkkää aikaa. Silloin olisi tärkeää, että vanhemmat ja perhe olisivat tukemassa tässä kasvussa. Jos silloin ei ole lähellä ihmisiä, jotka rakastavat ja välittävät, riski syrjäytymisestä kasvaa. Välittämiseen kuuluu myös lapselle ja nuorelle rajojen asettaminen ja oikean ja väärän opettaminen. Lisäksi olisi tärkeää opettaa nuorelle tunnetaitoja. Opettaa miten voi rakentavalla tavalla myös purkaa pettymyksen ja vihan tunteet ja oppia ymmärtämään myös toisen ihmisen näkökulmasta asioita. Esimerkkinä miltä toisesta tuntuu, jos minä kiusaan? Asettaa itsensä kiusattavan asemaan, jotta käsittää tunnetasolla asiaa. Kiusaaminen jättää kiusatulle kauaskantoiset jäljet. Se vaikuttaa niin itsetuntoon kuin luottamukseen toiseen ihmiseen. Se jättää jälkeensä masennuksen ja pitkät osastojaksot ja itsetuhoisuuden. Kiusaajat tulisi saattaa edesvastuuseen siitä, että tällä tuhotaan kiusatun sekä kiusatun nykyisyys, että tulevaisuus. Tämä on kallista myös yhteiskunnallisesti. Kiusaaminen tulisi kriminalisoida ja asettaa lailla rangaistusvaatimukset. Kiusattujen tulisi saada suojelua kiusaajiltaan.

Perhe on nuoren lähin turvaverkko. Kasvatuksessa tärkein työ tehdään kotona. Siksi on kaikin keinoin tuettava kotien ja vanhempien kasvatustehtävää. On tarpeen tullen tuettava vanhemmuutta. Usein nuoret vanhemmat ovat yksin kasvatusvastuunsa kanssa. Lapsen ja nuoren ongelmien kohtaaminen voi aiheuttaa heissä avuttomuutta. Perhe, koti sekä ystävät ja turvallinen elinympäristö harrastusmahdollisuuksineen ovat ensiarvoisessa asemassa. Yhteiskuntamme muuttuu vauhdilla ja jo se sinällään aiheuttaa stressiä sekä vanhemmissa ja sitä kautta nuorissa.

Lapsetkin stressaantuvat nykymenossa. Kun aikuisten maailma täyttyy stressillä, niin se vaikuttaa myös lapsiin. Vanhempien työtaakat ovat kasvaneet ja lapset viettävät yhä enemmän aikaa useiden hoitajien kanssa. Ihan pienestä pitäen lapsille opetetaan, kuinka tärkeää on akateeminen menestyminen ja se vaikuttaa lapsiin ja nuoriin stressioireina. Liian moni nuori kärsii psyykkisistä ongelmista ja sopeutumisvaikeuksista ja he joutuvat kasvamaan tässä ympäristössä ilman yhteiskunnan riittäviä tukitoimia.

USA:ssa joka viides 17-vuotias kärsii mielenterveyden häiriöistä. Tosiasia on, että yhä useampi nuori tulee kouluun olematta älyllisesti ja tunteiltaan valmis kouluun. Tämä lisää myös opettajien taakkaa. Opettajille asetetaan yhä korkeampia odotuksia vanhempien ja yhteiskunnan taholta. Tämä puolestaan vähentää opettajien resurssia itse opettamiseen. Useimmat tulkitsevat väärin lasten hallitsemattomasta stressistä johtuvat ongelmat ja tulkitsemme ne sopimattomaksi käytökseksi. Teemme paljon töitä sen eteen, että saamme lapset käyttäytymään kunnolla. Lapsia rangaistaan opettajien ja vanhempien toimesta, ikään kuin lapset olisivat tahallisesti käyttäytyneet huonosti eikä huomata niiden johtuvan liiallisesta stressitilasta.

Tilanteesta muodostuukin toistuva noidankehä, johon tarttuvat mukaan sekä lapsi että aikuinen. Mikä lapsia ja nuoria stressaa eniten? Erään tutkimuksen (National Kids Poll ) mukaan ne ovat koulu (arvosanat ja läksyt), perhe sekä kaverit (kiusaaminen ja juoruilu). Miten lapset sitten pyrkivät helpottamaan stressitekijöitä? Saman tutkimuksen mukaan pelaaminen, musiikin kuuntelu, television katselu tai tietokonepelien pelaaminen olivat Top 3 listalla. Lapset toivoivat myös enemmän vanhempien viettävän aikaa heidän kanssaan.

70-luvun puolivälissä on tapahtunut melkoinen käänne lasten ja nuorten elämässä. Siitä alkaen on lasten tunteiden ja sosiaalisuuden hallinta heikentynyt huomattavasti. Samaan aikaan kun stressaavia tekijöitä on tullut lisää yhteiskunnan vaatimukset ovat kasvaneet ja tämä on vaikuttanut suoraan perheen arkeen. Kun vanhemmilla on haasteita selvitä stressitekijöistä, saati sitten lapsillamme, joiden tunne-elämän taidot ovat vielä puutteelliset.

Vuosikymmeniä on tutkittu lasten ja nuorten epäsosiaalista käytöstä ja pyritty puuttumaan esimerkiksi lasten ja nuorten päihteiden käyttöön tai epäsosiaaliseen käytökseen, mutta huonoin tuloksin. Miksi? Meillä kaikilla on synnynnäisesti sisäistä vahvuutta, jonka avulla voimme pysyä terveinä, iloisina ja kyvykkäinä palautumaan vastoinkäymisistä ja voittamaan elämän haasteet. Puhutaan tunneälystä, jolla voitaisiin vahvistaa sekä lasten että aikuisten selviämistä muuttuvassa ja stressaavassa yhteiskunnassa. Bonnie Bernart auttaa meitä ymmärtämään lasta parhaiten suojaavat tekijät.

 

-        Lapsella tulisi olla ainakin yksi välittävä aikuinen, joka pitää lasta arvokkaana.

-        Lapset tarvitsevat aikuisia joihin he voivat luottaa.

-       Vahva pohja sosiaalisiin taitoihin ja tunnetaitoihin. Näitä olisi opittava kotona ja koulussa.

-        Paljon mahdollisuuksia harjoitella näitä taitoja, jotta taitoja osataan käyttää silloin kuin niitä tarvitaan.

On hyvä pohtia asiaa myös osallisuuden näkökulmasta. Milloin nuori on osallinen jostain? Mitä osallisuus tarkoittaa. Nuorten osallisuuspotentiaalin vahvistaminen on erittäin tärkeää ja sen säilyttäminen nuoruusvuosina ennaltaehkäisee nuorten syrjäytymistä. Tästä herääkin kysymys, että mitä ominaisuuksia lapsissa, nuorissa tulisi kehittää, jotta voidaan vahvistaa heidän osallisuutta yhteiskunnassa? Lasten ja nuorten osalta

Minun mielipiteeni on, että yksi erittäin tärkeistä asioista on kehittää sosiaalisia taitoja ja näistä etenkin tunnetaitoja.  Tunneälytaitojen oppiminen ja kehittäminen ovat pitkäjänteinen ja hidas prosessi. Omia tunteitaan työstäessään jokaisen ihmisen pitää toimia itsenäisesti. Ihminen kohtaa tällöin omaan henkilöhistoriaansa ja omiin elämäntilanteisiinsa liittyvät valintansa sekä niiden seuraukset tunteineen. Tärkeimpinä tunneälytaitojen oppimisen ja ihmisenä kehittymisen esteinä ei yleensä voida pitää ihmisen tahdonheikkoutta tai osaamisen puutteita, vaan syyt ovat enemmänkin syvällä ihmisen persoonassa. Nämä psyykkiset rakenteet pitävät tiukasti kiinni ihmisen vanhoista tavoista toimia ja käyttäytyä. Tämän takia kehitysprosessi voi vaatia paljon myös voimia. Kuitenkin tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, että ihmisellä on mahdollisuus muuttaa toimintamallejaan ja oppia uusia asioita, jos hän vain tahtoo. Tunneälyn kehittämisen tavoitteena on ohjata sinut omien tunteiden tiedostamiseen ja tiedostettujen tunteiden hallitsemiseen ja sitä kautta itseluottamuksen ja itsetunnon vahvistumiseen. Tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissasi ja arjen vastoinkäymisissä sekä opinnoissa ja työelämässä. Yritykseni Tunne&Taito-valmennus tarjoaa koulutus, konsultointi ja asiantuntijapalveluja yksityisille, yhteisöille ja yrityksille.

Lisätietoja: Päivi Myllykangas, paivi@tunnejataito.fi, www.tunnejataito.fi,